Johdatus sytyttimiin

Sytytin on pieni sytytin. Käytetään pääasiassa tulessa, tupakoinnissa, mutta myös ruoanlaitossa ja muissa tulipaloissa. Sytyttimen pääkomponentit ovat sytytysmekanismi ja kaasusäiliö. Kun laukaisumekanismi liikkuu, kaasualueelle vapautuu kipinöitä ja kaasu syttyy. Sytytysmekanismi on aktiivisin osa sytyttimien kehitystä, ja se on myös rakenteeltaan monimutkaisempi osa. Sytytysmekanismin ominaisuuksien mukaan sytyttimet voidaan jakaa piikiviteräspyöräsytyttimiin, pietsosähköisiin keraamisiin sytyttimiin, magneettisytyttimiin, akkusytyttimiin, aurinkosytyttimiin, mikrotietokonesytyttimiin, 6 erilaista. Sytyttimissä käytetty kaasu on pääosin syttyvää kaasua. Kerosiinia käytettiin alkuaikoina. Nykyään käytetään butaania, propaania ja nestekaasua. Ne paineistetaan ja täytetään ilmasäiliöön, ja päästettyään ilmaan ne imevät lämpöä ja höyrystyvät ja laajenevat nopeasti, mikä on helppo sytyttää. Alkuperäiset sytyttimet johdettiin piikivituliaseista. Jousiliipaisinta vedettynä iskee piikiviin, jolloin syntyy kipinä, joka sytyttää kuivat lehdet. Nykyaikaisten sytyttimien esi-isän voidaan sanoa olevan tinder box ja CHUCK MUCKRS tinder box Euroopassa 1500-luvulla. Molemmat toimivat samalla periaatteella, molemmat käyttävät kevyempää rautaa kipinöiden synnyttämiseen ja tinderin sytyttämiseen. Erona on, että tinderboxin peltirauta on ketjutettu toiselle puolelle, kun taas tinderbox on täysin integroitu. Jälkimmäinen on kiinalainen. Pian maailman ensimmäisen pistoolin ilmestymisen jälkeen ilmestyi myös ensimmäinen varhaissytytin, koska se vaihdettiin pistoolista, jota kutsutaan tinderpistooliksi. Sytytintä on pitkään käytetty myös statussymbolina ja toimiston koristeena. Sen keksi Alfred Danhill. Nykyaikaiset sytyttimet voidaan jakaa nestesytyttimiin ja kaasusytyttimiin käytetyn polttoaineen mukaan; Polttotilan mukaan voidaan jakaa hiomalaikan sytytin ja elektroninen sytytin.